Eettiset viinit auttavat tekijäänsä

Reilu kauppa on tunnettu eettisistä ja ympäristöystävällisistä tuotteistaan, joista suosituimpia ovat kahvi ja leikkokukat. Myös Reilun kaupan viinit ovat kuluttajien mieleen.
traktori viinitarhalla

Tuotteiden alkuperä ja eettisyys kiinnostavat tänä päivänä yhä useampaa kuluttajaa. Globaalia köyhyyttä ja ympäristöhaittoja vastaan taisteleva Reilu kauppa teki Suomessa vuonna 2015 ennätystuloksen ja kuluttajien lisäksi nyt myös yritykset ovat entistä halukkaampia sitoutumaan Reilun kaupan arvoihin. Tarjolla on kattava määrä eettisesti ja ympäristöystävällisesti valmistettuja tuotteita aina puuvillasta hedelmiin.

Viljelijöiden ja työntekijöiden puolesta

Reilun kaupan viinejä on myyty Suomessa vuodesta 2005 lähtien. Viinit tulevat Suomeen Etelä-Afrikasta, Chilestä ja Argentiinasta, joissa kaikissa viinintuotanto on tärkeä työllistäjä. Rypäleiden viljely, viininvalmistus sekä viiniturismi tarjoavat töitä paikallisille, joiden voisi muuten olla vaikea työllistyä.

Monissa maissa saattaa työympäristöön ja työehtoihin liittyä kuitenkin erilaisia ongelmia, kuten alhaiset palkat ja huonot työolot, joihin Reilun kaupan tarkoituksena on kiinnittää huomiota. Reilun kaupan viinin tuotannossa työntekijöille maksetaan lainmukaista palkkaa ja noudatetaan työntekijöiden oikeuksista laadittuja kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia lakeja.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi lapsityövoiman kieltämistä ja tiukkoja ympäristökriteereitä. Tavoitteena on parantaa myös työntekijöiden työskentelyolosuhteita ja tarjota heille työssä tarvittavat suojavarusteet.

Työntekijöiden lisäksi Reilu kauppa tukee viljelijöitä. Reilun kaupan tuottajille maksetaan rypäleistä vähintään takuuhinta, joka kattaa ympäristön ja ihmisten kannalta kestävän tuotannon kustannukset. Takuuhinta tuo viljelijälle myös turvaa hintojen heilahteluja vastaan. Tämän lisäksi jokaisesta valmistuksessa käytetystä rypälekilosta maksetaan 0,04 euroa Reilun kaupan lisää, joka voidaan käyttää koulutukseen ja terveydenhuoltoon tai muihin asioihin, joita viljelijät tai työntekijät yhdessä sopien pitävät tärkeimpinä ja tarpeellisimpina.