Toven salainen maailma – juhlia, kiellettyä rakkautta ja vahvoja naisia

Suomi 100 -juhlaviinien etiketit kertovat voimakkaat mutta viehkeät tarinat Tove Janssonin vuoden 1947 taiteilijaelämästä. Tuona vuonna Tove maalasi Helsingin kaupungintalon ruokasaliin kaksi värikästä freskoa, joiden hän halusi kuvastavan ’joie de vivreä’ – elämäniloa, jota kaivattiin sodasta toipuvassa maassa. Tutustu juttusarjan ensimmäiseen osaan.
Toven salainen maailma – juhlia, kiellettyä rakkautta ja vahvoja naisia

Pitkän pimeyden jälkeen koittaa taas valo – on aika juhlia, tanssia, rakastaa, olla vapaa ja nauttia elämästä. Kohota malja Bordeaux’n viiniä tai Champagnen kuohuvaa ja lähde makumatkalle hämyisiin ateljeihin.

Maalaan taivaan siniseksi, siniseksi
hameen auringon keltaiseksi
kauniiksi hymysi.

Sinut maalasin suloisimmaksi,
maalaan kuvasi seinälle…

Eletään sodan jälkimaininkeja vuonna 1947. Tove Jansson on saanut tilauksen maalata Helsingin kaupungintalon ruokasaliin kaksi freskoa.

Juhlat kaupungissa -freskoon Tove kuvaa urbaania juhlimista, jossa ihmiset tanssivat iltapuvuissaan huolettomina ja näyttävinä. Juhlat maalla -freskoon hän puolestaan maalaa paratiisimaisen idyllin maaseudusta ja ihmisten rennosta yhdessäolosta.

Suloisimmaksi hahmoksi Juhlat kaupungissa -freskoon hän maalaa rakastettunsa Vivica Bandlerin. Vivica on maalauksessa tanssin pyörteissä tumman kavaljeerin kanssa, jonka esikuvana oli Itävallasta yhdessä Vivica Bandlerin miehen Kurt Bandlerin kanssa Suomeen paennut Camillo von Walzel. Kurt Bandler on sijoitettu Vivican taustalle (ruskeatakkinen kavaljeeri) samoin kuin freskosta löytyvät monet Vivican ja Toven tutut niinkutsutusta Lilla Teaternin silloisesta ’jengistä’. Itsensä Tove maalaa istumaan viinilasin kanssa.

Etualalla istuu Tove Jansson, hänen oikealla puolellaan tanssivat Vivica Bandler ja Camillo von Walzel.

Kiellettyä rakkautta ja syvää surua

Sodan jälkeisessä Helsingissä ei yleisesti juhlittu, mutta vuoden 1946 lopulla Tove lähti tuttavansa juhliin tanssimaan. Kun juhlat olivat päättyneet ja juhlaväki lähtenyt koteihinsa, 30-vuotias Tove tapasi saman ikäisen Vivica Bandlerin. Vivican kanssa hän tanssi intohimon pyörteissä aamuun asti.    

Tove ei ollut aikaisemmin ollut rakastunut naiseen, mutta nyt hän oli äärimmäisen rakastunut ja onnellinen. Kun Vivica lähti matkoille Eurooppaan, Tove riutui ikävässä. Rakkaus sai hänet kuitenkin myös tanssimaan onnesta ja siitä, että hänellä oli joku, jota niin suuresti rakastaa.  

Vivican ollessa Pariisissa Tove jatkoi Helsingin kaupungintalon ruokasalin freskojen maalaamista. Kollegat olivat kateellisia lahjakkaalle Tovelle ja juoruilivat naisten välisestä kielletystä suhteesta. Ikävät puheet ja ero Vivicasta saivat toisinaan Toven vaipumaan synkkyyteen eikä elämä suinkaan ollut vain kuplivaa iloa.

Freskojen maalaamisen ohella Tove aloitteli myös kolmannen muumikirjansa kirjoittamista. Taikurin hattu -nimisessä kirjassa esiintyivät ensimmäisen kerran kaksi pientä olentoa, Tiuhti ja Viuhti, jotka kuvaavat Tovea ja Vivicaa. Keskenään omaa kieltään puhuvat olennot kertovat naisten välisen rakkauden vaikeudesta aikana, jolloin samaa sukupuolta olevien välinen suhde oli rikos ja suuri synti. Koska rakkautta ei voinut ilmaista avoimesti, naiset kehittivät oman salakoodistonsa kielletyistä asioista.

… ja sinne jäät
sellaisena kuin olit
kun rakastit minua.

Rohkea omien polkujensa kulkija

Vivican maalaaminen Juhlat kaupungissa -freskoon merkitsi julkista rakkaudenosoitusta, mutta myös rohkeutta ja halua rikkoa rajoja. Tove ei välittänyt juoruista eikä siitä, että kaikki hänen läheisensä ja muut taiteilijat tunnistaisivat maalauksen naisen Vivicaksi. Hän halusi kuunnella oman sydämensä ääntä.

Vapaus oli Tovelle tärkein asia maailmassa. Hän oli vahva ja itsenäinen, omia polkujaan kulkeva nainen, joka joutui toisinaan pitämään lujasti kiinni vapaudestaan ja omasta asemastaan.  

Tove oli lapseton nuori nainen, kun julkisessa puheessa korostettiin ihannetta kuusilapsisista perheistä. Sodasta kärsinyt Suomi tarvitsi lisää lapsia.

Tove ei kuitenkaan halunnut taipua sosiaalisen paineen alle. Kysymys lasten saamisesta oli vapautta rakastavalle naiselle elämän vaikein kysymys. Lapsen saaminen pelotti häntä, mutta toisinaan hän myös halusi sitä.

Tutustu sivun lopusta juttusarjan seuraaviin osiin.

Nauttikaamme vapauden ja intohimon malja!
Maljaksi sopii syvän rubiininpunainen Wine Gallery Suomi Finland 100 Bordeaux Rouge, jonka monivivahteisessa maussa aistii herukkaa, karhunvatukkaa ja tummaa kirsikkaa.

Maaliskuu ansaitsee maljansa: naistenpäivä 8.3. ja suomalaisten naisten oikeuksien edistäjänä tunnetun Minna Canthin ja tasa-arvon päivä 19.3.

Jutun lähteenä on käytetty mm. Tuula Karjalaisen kirjoittamaa Tove Janssonin elämäkertaa Tee työtä ja rakasta (Tammi, 2013) sekä Caesar von Walzelin haastattelua.

Suositukset

Artikkeliin liittyen