Mitä akvaviitti oikein on?

Akvaviitti on Pohjoismaista peräisin oleva väkevä alkoholijuoma, jonka alkoholipitoisuus on vähintään 37,5 prosenttia ja jonka vallitsevana makuna on kumina tai tilli taikka nämä molemmat. 

Kylmässä Pohjois-Euroopassa akvaviittipullolla on juhlapöydässä kunniapaikka. Akvaviitti on niin ikään eräänlainen skandinaavisen keittiön symboli ja kansallisviina useimmissa Pohjoismaissa. Ruotsalaisella, norjalaisella ja tanskalaisella akvaviitilla on oma tyylinsä ja luonteensa, ja lähes kaikki pohjoismaiset perinneruoat ovat kehittyneet rinta rinnan kullekin maalle tyypillisen akvaviitin kanssa.

Viinaan on lisätty 1400-luvulta alkaen yrttejä ja mausteita. Aikojen saatossa on kokeiltu monia eri vaihtoehtoja, löydetty useita maistuvia yhdistelmiä ja tehty lukuisia innovaatioita sekä nostettu monia maljoja. 

Akvaviitin maustamisesta on kehittynyt oikea taiteenlaji – se vaatii kunnioitusta raaka-ainetta kohtaan, tieteelliseen tutkimukseen perustuvia valmistusmenetelmiä, mausteiden huolellista yhdistelyä ja jonkin verran luovuutta.

Miten akvaviitti valmistetaan?

Akvaviitti valmistetaan uuttamalla valitut yrtit ja mausteet, kuten kumina ja tilli, alkoholiin, joka tislataan ja johon sekoitetaan lisää alkoholia ja puhdasta vettä. 

Osa Ruotsin suosituimmista akvaviiteista on myös sellaisia, että juomaa kypsytetään tynnyrissä vajaan vuoden ajan, jotta sen mausta saadaan täyteläinen ja kypsä.

Kumina ja tilli ovat tyypillisiä akvaviitin mausteita.

Monissa Pohjoismaissa akvaviitilla on oma erityinen tyylinsä: voidaan puhua ruotsalaisesta, tanskalaisesta ja norjalaisesta tyylistä. Ruotsalaisilla akvaviiteilla on usein vaalea heinänkeltainen väri ja hiukan makea maku, kun taas tanskalaiset suosivat toisinaan kirkasta juomaa, jossa on voimakas kuminan maku. Norjassa suositaan tynnyrissä kypsytettyä meripihkanväristä akvaviittia.

Miten eri maiden akvaviitit eroavat toisistaan?

Ruotsalaiset akvaviitit

Jos akvaviitit ovat uusi tuttavuus, kannattaa aloittaa ruotsalaisista akvaviiteista. Niissä kumina on keskeinen ainesosa, mutta tavallisesti maustetisleitä kypsytetään, jotta juoman mausta saadaan pehmeämpi ja täyteläisempi. 

Tanskalaiset akvaviitit

Tanskalainen akvaviitti voi tuntua vasta-alkajasta turhan pistävänmakuiselta. Ne ovat yleensä hyvin mausteisia, sillä maustetisleitä ja viinaa ei kypsytetä. Tanskalaiset myös maustavat mielellään itse omat snapsinsa aineksilla, joita puutarhasta kulloinkin sattuu löytymään. Akvaviitit, joiden nimessä on maininta ”klar” (kirkas), soveltuvat tähän tarkoitukseen. Ne ovat neutraali pohja, johon erilaisia mausteita voidaan lisätä.

Norjalaiset akvaviitit

Norjassa akvaviitteja kypsytetään tynnyreissä vähintään kuusi kuukautta, mikä antaa niille niiden ominaismaun. Norjassa käytetään tavallisesti kirsikkatynnyreitä. Pääasiallinen mauste on kumina.

’Elämän vesi’ muualla maailmassa

Skandinavian maissa akvaviitilla on pitkät perinteet. Siitä, mikä snapsi on akvaviittia ja mikä ei, on olemassa selvät säännöt. Muualla maailmassa ilmaisu ”akvaviitti” ymmärretään eri tavalla; ulkomailla ihmiset saattavat käyttää akvaviitista ilmaisua ”elämän vesi”, joka on alun perin tarkoittanut mitä tahansa maustettua viinaa.

Akvaviitin historia

Jo satoja vuosia kuminalla maustettua akvaviittia sisältäviä tynnyreitä on kuljetettu pohjoisesta laivoilla eri puolille maailmaa.

Tislattujen viljaviinojen suosio alkoi kasvaa Pohjoismaissa 1500-luvulla. Viinanvalmistuksen alkuvaiheista saakka alkoholia on usein ollut tapana maustaa mitä moninaisimmilla aineksilla marjoista yrtteihin ja mausteisiin. Suosituin maustejuoma sai pian nimen akvaviitti, ja sen mausteina käytettiin paikallisesti kasvatettuja yrttejä, kuten kuminaa, tilliä ja korianteria.

Kumina on akvaviitin tärkeä mauste.

Pohjoismainen akvaviitti mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1531 kirjeessä, jonka tanskalainen Bergenhusin linnanherra Eske Bille lähetti norjalaiselle piispalle Olav Engelbrektssonille. Kirjeen ohessa Bille lähetti piispalle maustettua viinaa, jonka hän lupasi parantavan kaikki ihmisen tuntemat taudit. Vaikka usko akvaviitin parantaviin voimiin onkin sittemmin laantunut, akvaviitin uskotaan yhä edistävän ruoansulatusta, joten sitä kannattaa nauttia tuhtien aterioiden jälkeen.

Satoja vuosia lähes jokaisella maatilalla, jokaisessa kylässä ja kartanossa oli pieniä tislaamoja. Arvattavasti tällaisten tisleiden laatu vaihteli. Myöhemmin 1800-luvulla tislaustekniikat kehittyivät. 

Norjalaisella akvaviitilla on erityinen historia: Juoma keksittiin vahingossa vuonna 1806, jolloin eräs kauppalaiva seilasi Norjasta Bataviaan eli nykyiseen Jakartaan täynnä akvaviittitynnyreitä. Laivan määränpäässä akvaviitti ei käynyt kaupaksi, joten täydet tynnyrit kuljetettiin takaisin Norjaan. Kaikkien yllätykseksi akvaviitti oli muuttunut meripihkanväriseksi täyteläiseksi alkoholijuomaksi, joka oli maukkaampaa kuin vasta tislattu alkoholi. Uusi akvaviittityyli oli syntynyt.