Naapurusten eli Luciano Sancassanin ja Deganin perheen unelmasta syntyneellä Antiche Terre Veneten tilalla valmistetaan kepeän eleganttia ja ruokaystävällistä amaronea – ympäristön hyvinvoinnin ehdoilla.
– Amarone on viini, joka kestää aikaa, mutta sen nautittavaksi kypsymistä ei tarvitse odottaa yhtä pitkään kuin barolon tai barbarescon, toteaa Luciano Sancassani ja jatkaa:
– Haluaisin myös muistuttaa, että amarone on muutakin kuin suklaan tai juuston kanssa – tai sellaisenaan – nautittava vino da meditazione. Ainakin meidän raikas ja elegantti amaronemme sopii monenlaisten ruokien kylkeen, toteaa Luciano.
Lucianon nuori aisapari, Antiche Terren pääviinintekijän Luca Deganin agronomipoika Riccardo on vahvasti samoillla linjoilla:
– Runsaan, hillomaisen ja superkonsentroituneen makuprofiilin sijaan amaronen kuuluu olla nautittavaa. Sellaista, että kun avaat pullon, haluat juoda sen kokonaan, etkä vain lasillista.
Reippaan jäännössokeriset amaronet eivät ole Antiche Terren tilallisten mieleen.
– Vaikka amaronen korkea glyserolipitoisuus ja raskas viskositeetti luovat hienoisen makeuden llluusion, ei amaronen kuulu maistua makealta. Sokerilla saa toki runsautta ja konsentroitunutta fiilistä, mutta mitä sellainen amarone pystyy kertomaan kasvupaikastaan, Riccardo kysyy.
Amarone-resepti: appassimento, fruttaio ja tynnyrikypsytys
Gardajärven itäpuolella Valpolicellan alueella valmistettava Amarone della Valpolicella on DOCG-luokiteltu viini, jossa maistuu paikka, kotoperäinen rypälelajike ja uniikki valmistusmenetelmä, appassimento. Valpolicellan alueen omat rypälelajkkeet, ohutkuoriset ja vähätanniiniset Corvina ja Corvinone, sopivat Lucianon mukaan erinomaisesti appassimento-menetelmään, jossa rypäleiden annetaan kuivahtaa 2–4 kuukauden ajan ennen puristamistaan.
Luciano Sancassani ja Riccardo Degan tutkimassa rypälesatoa
Siinä missä rypäleet saivat perinteisesti kuivua talven yli kattoparrujen ja olkien päällä, Antichen Terren kaltaisilla amarone-tiloilla on nykyään huippumodernit, lämpötilakontrolloidut ja ventiloidut fruttaiot eli kuivattamot, joissa kuivattaminen tapahtuu. Kontrolloidun appassimenton aikana rypäleet eivät hapetu eivätkä homehdu – eikä viinistä tule rustiikkia ja epäpuhdasta.
– Täydellinen hygienia, tasainen laatu ja viinin balanssi on meille ykkösasia. Tammitynnyreistäkin vaihdamme kolmanneksen vuosittain, Luciano kertoo.
Antiche Terren kellarissa amaronen kypsytystynnyrit ja -sammiot ovat ”sekoitus ranskalaista ja amerikkalaista tammea”. Viinien valmistuksesta viimeisen päälle modernisoiduissa 2 300 neliön tuotantotiloissa vastaa tilan toinen omistaja Luca Degani poikiensa Riccardon ja enologina toimivan Daviden kanssa.
– Kunnioitamme Valpolicellan alueen perinteitä ja Amarone della Valpolicellan DOCG-sääntöjä, mutta haluamme tehdä helposti lähestyttävää, herkkää ja raikasta amaronea, jossa maistuu hedelmä ja kasvupaikka eikä prosessi, Riccardo linjaa.
Valpantenan mailla syntyy raikkaampaa amaronea
Quinto di Valpantenan kylässä toimiva Antiche Terren viinitila sijaitsee Valpantenan ala-alueella, joka ei ole yhtä tunnettu kuin naapurialue Valpolicella Classico. Veronan kaupungin itäpuolella etelä-pohjoissuunnassa levittäytyvässä Valpantenan laaksossa Antiche Terrellä on yli 50 hehtaaria tarhoja, joista 15 on amfiteatterimaisessa luonnonmuodostelmassa.
– Vaikka meillä on kovia ukkosia, metsien ympäröimä laaksomme on usein suojassa raekuuroilta ja muilta viljelyä hankaloittavilta sääilmiöiltä, Riccardo toteaa.
Gardajärven vaikutus on Valpantenassa pienempi kuin Classico-alueella, joten ilmasto on mannermaisempi ja yöt kylmempiä. Kivinen, niukkaravinteinen maaperä on myös naapurialuetta rautapitoisempaa. Valpantenan alueen viinit ovatkin keskimäärin raikkaampia ja keveämpiä kuin Valpolicella Classicon. Ilmaston lämpenemisen myötä Antiche Terrellä on alettu istuttaa rypäleitä 500 metrin korkeuteen, jotta viinien raikkaus säilyisi.
Corvinan ja Corvinonen ohella Antiche Terren terassimaisilla tarholla kasvaa Rondinella-rypälettä, joka tuo aromaattisuutta ja väriä amaroneen. Tarhoilta löytyy myös Cabernet Sauvignonia ja Merlot’ta – sekä Oseletaa, kertaalleen jo liki kadonnutta paikallislajiketta, josta saadaan tanniineja Corvina-voittoisiin punaviineihin. Voittoisassa Amarone Baorna 2017 -viinissä on Corvinan (50 %) ja Rondinellan (45 %) ohella viisi prosenttia niin ikään kotoperäistä Molinara-lajiketta. Sato kerätään aina käsin, sillä köynnökset ja rypäleet halutaan pitää vahingoittumattomina.
Luomusti, kestävästi ja vastuullisesti kohti yhteistä päämäärää
Laatuun ja autenttisuuteen sitoutumisen ohella vuodesta 2009 omia viinejä tehnyt Antiche Terre Veneten tila on mukana Valpolicellan consorzion 2011 starttaamassa RRR-hankkeessa, jonka nimi tulee italiankielisistä sanoista Riduci (vähennä), Risparmia (säästä) ja Rispetta (kunnioita).
Ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän tuotantomallin rakentamiseen tähtäävän hankkeen tavoite on suojella Valpolicellan viinialueen ympäristöä, viinintuotannon kilpailukykyä sekä tarhoilla työskentelevien ihmisten ja alueen sosiaalis-taloudellista hyvinvointia.
– Käytämme tarhoilla vähemmän kemikaaleja, emmekä muutenkaan halua kajota köynnöstemme kasvumaahan juuri lainkaan, sillä uskon luonnonmukaisen viljelyn näkyvän niin ympäristön hyvinvoinnissa kuin lopputuotteen maussa ja houkuttavuudessa, Luciano sanoo.
– Meillä on myös aurinkopaneelit viininvalmistamon katolla. Tuotamme itse jo miltei kaiken tilallamme tarvittavasta energiasta, kertoo Riccardo ylpeänä.
Antiche Terren tarhoilla ollaan myös luomukonversiossa eli kolmivuotisessa siirtymisvaiheessa, jonka päätteeksi tila saa luomusertifioinnin, mikäli vuosittain tehtävät tarkastukset näin osoittavat.
– Vaikka luomuviljely on työläämpää ja sadot pienempiä, me Antiche Terrellä menemme vahvasti sitä kohti. Totta kai Sisiliassa on helpompi viljellä luomusti kuin täällä Valpolicellassa, sillä sade tuo aina vaikeuksia ja ilmastonmuutoksen myötä rajut sadekuurot ovat yleistyneet. Onneksi kaikki tarhamme ovat hyvin tuulettuvilla kukkuloilla tai puoliksi rinteillä, Luciano toteaa ja jatkaa:
– Jos me ihmiset haluamme vielä pelastaa itsemme, meidän täytyy palata ajassa taaksepäin, juurillemme, kohti biodiversiteettiä – päästäksemme taas eteenpäin.
Teksti Sanna Pöyry