Caroline Latrive – samppanjan elegantti kellarimestari

Samppanjan historiassa on nähty vuosisatojen kuluessa vahvoja naisia viinitalojen johtajina kuten legendaarinen Madame Lily Bollinger. Naisia työskentelee viinitarhoilla, enologeina ja kellaritiimeissä saman verran kuin miehiäkin, mutta kellarimestareiksi on perinteisesti valittu vain miehiä.  

Latrive aloitti ns. boutique-samppanjatalona tunnetun Ayalan kellarimestarina vuonna 2011, kun talon silloinen kellarimestari jäi eläkkeelle. – Työskentelin vuodesta 2007 lähtien kellarimestari Nicolas Klymin alaisuudessa auttaen häntä laaduntarkkailussa ja viininvalmistuksessa. Hän opetti minua kaikkiaan viitisen vuotta ennen kuin jäi eläkkeelle, Caroline kertoo.

Oppinsa Caroline on saanut Ayalan lisäksi mm. Bollingerin samppanjatalolla sekä auttamalla omassa laboratoriossaan työskennellyttä enologi-isäänsä. Isä toimi konsulttina monille pienille itsenäisille viininviljelijöille ja -tuottajille. Tuolloin Caroline oppi viininteon erilaiset prosessit, eri alueiden erot ja kylien erilaiset viinityypit.

– Minulle on erittäin tärkeää pysyä uskollisena samppanjatalomme omalle tyylille, kertoo Caroline Latrive

Intohimona Chardonnay

Carolinen intohimona on aina ollut Chardonnay-rypäle. – Minulle kyseessä on mystinen lajike. Aluksi rypäle voi olla todella ujo ja sulkeutunut, joka antaa aisteille vain aavistuksen valkoista hedelmää, valkoisia kukkia ja mineraalisuutta. Ikäännyttämällä voit saada siitä irti paljon erilaisia makuja, kuten pähkinävoita, leipäisyyttä, kehittynyttä hedelmäisyyttä, hilloisuutta, ja silti se on edelleen raikas ja elegantti, Caroline kuvaa lempirypälettään.

Ayalan samppanjat ovat tyyliltään kuivia, itseasiassa viinitalo oli ensimmäisiä jotka alkoivat tuottaa kuivempia kuohuvia. Edelläkävijyydestä on kiittäminen Englantia vuosina 1901 - 1910 hallinnutta kuningas Edvard VII:tä, joka oli jo 1800-luvulla ihastunut Ayalan samppanjaan ja halusi nauttia sitä ennen kaikkea aperitiivina ja pyysi siksi viinitaloa tekemään kuivempaa viiniä. Tuohon aikaan samppanjat olivat yleisesti paljon nykyistä makeampia.

Sokerilla voidaan peittää heikompaa laatua, mutta Ayala on aina erityisen tarkka tekemisessään. – Me teemme viinimme ilman keinotekoista make upia. Samppanjatalon kellarissa on 100 tankkia, joista jokainen sisältää erilaisen viinin. Latrivella onkin monimutkainen paletti josta rakentaa sopiva sekoitus.

Olen päässyt asemaani isältäni perimän intohimon ja päättäväisyyden ansiosta.

Samppanjamestari Caroline Latrive

– Minulle on erittäin tärkeää pysyä uskollisena samppanjatalomme omalle tyylille ja siksi keskitynkin todella tarkkaan viininvalmistukseen aina sadonkorjuusta pullotukseen. Se tarkoittaa, että valvon tarkasti viinivalmistusprosessia aina rypälemehun vastaanottamisesta viininkäymiseen ja eri viinilaatujen blendaamiseen. Erityisen tärkeää on juuri blendaaminen eli hetki, jolloin määritän oikean sekoituksen eri tarhoilta ja eri rypäleistä (samppanjassa sallituista Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier rypälelajikkeista) valmistetuista viinieristä. Vaatii suurta ammattitaitoa nähdä, miten ’vins clairs’ eli juuri oikea viinierien sekoitus tulee kehittymään upeaksi samppanjaksi.

– Pullotuksen jälkeen samppanjamme kypsyvät kaikessa rauhassa kellareissamme. Kun totean että ne ovat saavuttaneet optimaalisen kypsyyden, sakka poistetaan pulloista, lisätään juuri oikea ’dosage’ eli sokeritasapaino ja pullot uudelleenkorkitetaan.

Luonto määrittää pitkälti viiniemme laatua, en ainoastaan minä, Caroline toteaa. – Olen päässyt tähän asemaani lahjakkaalta enologi-isältäni perimän intohimon ja päättäväisyyden ansiosta.