5-4-3-2-1-0 Kieltolaki päättyi 90 vuotta sitten

Laillista ja laitonta alkoholia

Kieltolain kumoamiseen vaikutti neuvoa antavan kansanäänestyksen selkeän tuloksen lisäksi vahvasti Suomen taloudellisesti haastava tilanne, jota kieltolain aikainen alkoholin salakuljetus oli verottanut.

Vuonna 1919 alkanut kieltolaki kielsi yli kaksi tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien aineiden valmistuksen, maahantuonnin, myynnin, kuljetuksen ja varastossa pidon muihin kuin lääkinnällisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin sekä kirkkoviininä käytettäväksi.

Alkoholin valmistus ja maahantuonti oli valtion yksinoikeus, tätä varten perustettiin valtion omistama Valtion Alkoholiliike, jonka tarkoituksena ei ollut tulojen kerääminen valtiolle tai sosiaaliset tarkoitusperät vaan ainoastaan alkoholin valmistus, maahantuonti ja myynti edellä mainittuihin tarkoituksiin. Valtion Alkoholiliikkeen kautta laillista alkoholia meni muun muassa sairaaloille ja apteekeille.

Valtion Alkoholiliikkeen oma alkoholinvalmistus alkoi elokuussa 1919. Seuraavana vuonna valtio osti vuonna 1888 perustetun Hyvinkään Tehtaan Osakeyhtiön tehtaat, jossa valmistettiin painohiivaa ja samalla prosessilla myös väkiviinaa, eetteriä ja etikkaa. Tehtaan paikaksi oli valittu Rajamäki, koska se sijaitsi Hyvinkään ja Hangon välisen uuden rautatieosuuden varrella, joten raaka-aineita ja tuotteita pystyttiin kuljettamaan tehokkaasti. Lisäksi alueella oli saatavilla runsaasti raikasta pohjavettä.

Samppanjaa reseptillä apteekista

Suomi ei ollut pelkästään pirtun salakuljettajien varassa kieltolain aikaan, vaan väylän miedompien juomien nauttimiseen tarjosi ehkä hieman yllättäen apteekit. Alkoholia määrättiin lääkkeeksi esimerkiksi ruoansulatushäiriöihin ja muihin lääkinnällisiin tarpeisiin, jolloin lääkäri kirjoitti reseptin, jolla alkoholia sai apteekista. Muun muassa samppanjaa oli mahdollista saada reseptillä.

Alkoholia määrättiin lääkkeeksi esimerkiksi ruoansulatushäiriöihin ja muihin lääkinnällisiin tarpeisiin, jolloin lääkäri kirjoitti reseptin, jolla alkoholia sai apteekista.

Valtion Alkoholiliike toimitti apteekeille ja lääkäreille tuotekatalogin, jonka perusteella apteekkarit ja lääkärit osasivat suositella potilailleen oikeanlaista lääkettä. Valikoima sisälsi laadukkaita juomia konjakeista, laatuviineihin ja samppanjoihin, ja saatavilla kaikkiaan noin 130 erilaista tuotemerkkiä.

Viinejä oli noin 40 erilaista tuotemerkkiä ja samppanjaa noin kymmenentä eri merkkiä, esimerkiksi Louis Roedererin samppanjaa oli valikoimissa kahta eri vuosikertaa. Tuotekatalogia myös laajennettiin asiakaskunnan toiveiden perusteella.

Reseptejä kirjoitettiin lopulta niin ahkerasti, että vuonna 1929 kiristettiin lääkärien oikeuksia kirjoittaa spriireseptejä. Lääkintöhallituksen suorittamassa reseptilaskennassa oli nimittäin käynyt ilmi, että lääkärit samoin kuin hammas- ja eläinlääkärit kirjoittivat huomattavan paljon alkoholireseptejä sekä suoraan nautittavaksi että erilaisiin aineisiin sekoitettavaksi.

Ennätyksen teki lääkäri, joka kirjoitti joka päivä 7,5 kilon edestä sprii-reseptejä. Kiristyneen ohjeistuksen jälkeen reseptejä sai kirjoittaa vain 400 vuodessa ja yhdelle reseptille sai kirjoittaa korkeintaan litran spriitä tai muita väkeviä viinoja tai kolme pulloa viiniä.

Kieltolain vuosikymmen vilkastutti ravintolaelämää

Kieltolain mukanaan tuomia ilmiöitä 1920-luvulla olivat musiikkikahvilat, joissa tarjoiltiin pirtua ja estradiviihdettä. Kansanomainen kahvilakulttuuri tarjosi muodikkaan jazzmusiikin, tanssin, kovan teen ja irtosuhteiden kimaran. Erityisesti Helsingissä oli laaja kirjo erilaista viihdettä, matalampaa ja korkeampitasoista, tarjoavia ravintoloita, joiden yksityiskabineteissa ja klubihuoneistoissa jäsenyyden saaneet viettivät railakkaita ja koko yönkin kestäviä juhlia.

– Ei kieltolain vuosikymmen ollut pelkkää alkoholia, vaikka se puheissa usein korostuukin. Vuosikymmenen alussa ravintolatanssista tuli muotia, ja ensimmäiset jazzorkesteritkin saapuivat juuri sopivasti Suomeen, Hotelli- ja ravintolamuseon johtaja Anni Pelkonen muistuttaa.

Pelkosen mukaan kieltolain leimaama ravintolaelämä koki 1920-luvun lopulla uuden nousukauden.

– Tanssi ja jazz houkuttelivat uutta asiakaskuntaa ravintoloihin, asiakaspohja laajeni ja nuorentui ja tiukka ravintolaetiketti alkoi hieman vapautua.

Kieltolaki aiheutti ravintoloitsijoille runsaasti päänvaivaa

Viranomaisten taholta tulivat ankarat säädökset, asiakkaat toivat mukanaan ”omat eväät” tai sitten piti myydä pirtua tiskin alta. Joissakin tapauksissa henkilökunta saattoi myydä laitonta viinaa omaan lukuunsa. Ravintoloissa varottiin säilyttämästä pulloja, ja niinpä ratsioita tehtiin hyvällä tuloksella hovimestareiden ja tarjoilijoiden koteihin.

Myös salakapakat kukoistivat varsinkin Helsingin työläiskaupunginosissa Punavuoressa ja Sörnäisissä. Salakapakoiden toteja kutsuttiin “sumlingiksi” tai “flitsariksi”.  Salakapakoiden lisäksi ravintoloiden toimintaa hankaloitti katuruoan suosion suuri kasvu 1920-luvun alusta lähtien. Erityisesti himmeiden lyhtyjen valaisemat makkarakärryt olivat suosittuja yöllisiä kohtaamispaikkoja. Ravintoloiden suljettua ovensa puoliltaöin vaelsivat asiakkaat toreille makkarakärryjen luo, ja makkarakärryjen läheisyydestä löytyi aina myös viinatrokareita.

Kieltolain aikaan ravintoloissa kuitenkin nautittiin muutakin kuin ”kovaa teetä” tai tuolloin myyntiin tulleella Pommac-limonadilla laimennettua pirtua. Varsinkin laadukkaissa ravintoloissa oli mahdollisuus suljetuissa kabineteissa nauttia ruoan kanssa ihan oikeista laseista laadukkaita viinejä ja esimerkiksi konjakkia. Viinin ystävät olivat kuitenkin kieltolain vuosina ahtaalla, kun viiniä oli mahdollista saada vain reseptillä tai satunnaisina ulkomaan tuomisina.

Kuuluisa lukusarja 543210 – Kieltolaki päättyy

Kieltolain päättymiseen vaikutti vahvasti valtion rahapula kansainvälisen laman vaikutusten levitessä myös Suomeen. Myös kieltolain vastainen mieliala oli kasvanut vuosi vuodelta, ja epäkohdat olivat olleet näkyvästi esillä lain voimaantulosta lähtien.

Vuoden 1931 lopussa järjestetyn neuvoa antavan kansanäänestyksen jälkeen Suomen hallitukselle tuli kiire kumota kielto ja perustaa alkoholin valmistuksesta, myynnistä ja maahantuonnista vastaava Oy Alkoholiliike Ab. Liike perustettiin muutamassa kuukaudessa, ja myymälät saatiin avattua 5. huhtikuuta.

Numerosarja 5-4-3-2-1-0 tulee siitä että Oy Alkoholiliike Ab:n myymälät avattiin ensimmäistä kertaa kieltolain jälkeen 5.4.32 klo 10

Tarina kuuluisan lukusarjan 5-4-3-2-1-0 takana johtuu siitä, että tuolloin huhtikuun ensimmäinen päivä sattui olemaan perjantai, ja uuden väkijuomalain mukaan myymälät oli pidettävä suljettuna sekä pyhäpäivää edeltävänä että sitä seuraavana päivänä, eli näin olleen myynti voitiin aloittaa vasta tiistaina.  Ensimmäisenä päivänä avattiin 58 myymälää kaikissa kaupungeissa, ja vuoden lopussa toiminnassa oli kaikkiaan 81 myymälää ja 13 olutmyymälää. Samana päivänä aloitettiin anniskelu myös ravintoloissa.

Viinapullot oli sijoitettu myymälöissä vaaka-asentoon pohjat asiakkaisiin päin

Myymälöiden ilme ja esillepanot olivat tarkkaan harkittuja. Perustavoitteena 1930-luvulla oli, että myymälät oli rakennettava ”kolkoiksi ja luotaantyöntäviksi” ja yleisvärinä seinissä oli synkkä vihreä. Pullot oli sijoitettu vaaka-asentoon pohjat asiakkaisiin päin, ja jos pullo oli pidettävä pystyasennossa, oli etiketin ehdottomasti oltava seinään päin. Myyjä ei saanut esitellä tai suositella juomia, vaan myymälän seinällä oli hinnasto, josta näki, mitä juomia oli saatavilla.