Tutustu erilaisiin viinityyppeihin

Erilaisia viinityyppejä ovat puna-, valko- ja roseeviini, kuohuviini ja samppanja sekä jälkiruokaviinit. Tutustu viinien eroihin ja yhtäläisyyksiin!

Erilaiset viinityypit

1. Punaviini

Punaviini saa punertavan värinsä tummien viinirypäleiden kuorista, joiden annetaan uuttua rypälemehussa viinin valmistusvaiheessa. Punaviinin värin syvyys ja sävy voivat vaihdella hyvinkin paljon aina hailakan lilasta intensiiviseen rubiininpunaiseen.

Rypäleiden kuorista viiniin syntyy myös parkkihappoja eli tanniineja, joita punaviinissä on väistämättä aina jonkin verran.

Tunnetuimpia punaviinirypäleitä ovat Cabernet Sauvignon, Merlot sekä Shiraz, joka tunnetaan myös nimellä Syrah. Kaikki kolme rypälettä ovat alun perin kotoisin Ranskasta, mutta nykyisin niitä viljellään lähes kaikissa viinintuottajamaissa.

Eri rypälelajeja voidaan myös sekoittaa keskenään, jotta viinin maku saadaan tasapainoiseksi. Esimerkiksi hyvin tanniininen, voimakas ja terävänkin makuinen Cabernet Sauvignon sekä kypsän hedelmäinen ja pehmeä Merlot ovat klassinen yhdistelmä. Punaviinit luokitellaan suutuntuman perusteella kevyisiin, keskitäyteläisiin, täyteläisiin ja erittäin täyteläisiin.

Punaviiniä pidetään yleensä parhaana parina punaiselle lihalle, riistalle ja täyteläisen makuiselle ruoalle. On hyvä kuitenkin muistaa, että myös valmistustapa ja maustaminen vaikuttavat ruoan ja viinin yhdistämiseen. Kalalle valitaan usein valkoviini, mutta esimerkiksi savustettu vaalea kala voi toimia punaviinin kanssa vallan mainiosti silloin, kun myös viinissä on savumaisia ja paahteisia aromeja.

2. Valkoviini

Tiesitkö, että valkoviiniä voi valmistaa sekä vaaleista että tummista rypäleistä? Kun rypäleiden kuorimassa poistetaan viinistä heti valmistuksen alkuvaiheessa eikä sen anneta uuttua mehun joukossa, ei viini värjäänny.

Kun kuoret eivät likoa viinin joukossa, ei siihen synny myöskään tanniineja. Siksi valkoviinejä ei punaviinien tapaan luokitella täyteläisyyden, vaan makeusasteen perusteella kuiviin, puolikuiviin, puolimakeisiin ja makeisiin. Valkoviinin makeus perustuu rypäleiden sokeriin, josta suurin osa muuttuu alkoholiksi viinin käymisen aikana. Viiniin jäävää sokeria kutsutaan jäännössokeriksi. Mitä enemmän sitä on, sitä makeampaa viini on. 

Tunnetuimpia valkoviinirypäleitä ovat Chardonnay, Sauvignon Blanc ja Riesling.

Klassisimpia seuralaisia valkoviinille ovat erilaiset merenelävät ja kalaruoat sekä vihreät salaatit. Viinin hapot leikkaavat hyvin kalan rasvaisuutta ja tukevat kasvisten hapokkuutta. Hapokkuus korostaa myös ruoan makuja ja tuo aromeja paremmin esille.

2. Kuohuviini ja samppanja

Kuten useimmat kuplajuomien ystävät tietävät, kaikki kuohuviini ei ole samppanjaa, mutta kaikki samppanja on kuohuviiniä. Mutta tiesitkö, että samppanja keksittiin vahingossa? Champagnen viininvalmistajat pullottivat epähuomiossa viiniä, jonka käyminen oli vielä kesken. Viini teki toisen käymisensä pullossa, ja siihen muodostui hiilidioksidia. Aluksi pullonsuusta yli kuohuvaa lopputuotetta ihmeteltiin, mutta pian huomattiin, että syntynyt kuplajuoma maistui hyvältä.

Vain Ranskan Champagnen alueella, alkuperäisellä pullokäymismenetelmällä (méthode traditionelle) tuotettua kuohuviiniä saa kutsua samppanjaksi.  

Edullisin tapa valmistaa kuohuviiniä on pumpata valmiiseen valkoviiniin hiilihappoja, mutta tätä oikopolkua ei arvosteta viininvalmistajien keskuudessa.

Kuohuviinit, myös samppanja, ovat lähes aina sekoiteviinejä, mikä tarkoittaa, että ne valmistetaan useista eri rypäleistä. Esimerkiksi samppanja valmistetaan kolmesta eri rypäleestä, joista kaksi on punaista ja yksi valkoinen.

Kuohuviinit luokitellaan niiden makeusasteen mukaan. Näin ne ovat joko täysin sokerittomia (Brut Nature, Dosage Zero), täysin kuivia (Extra Brut), erittäin kuivia (Brut), kuivia (Extra Sec/Trocken/Seco), kuivahkoja (Sec/Trocken/Secco), puolikuivia (Demi-sec/Halbtrocken) tai makeita (Doux/Dolce).

Sanonta kuuluu, että samppanja on ainoa viini, joka sopii tarjottavaksi läpi aterian. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Pääsääntönä on, että kuohuviini sopii yhdistettäväksi ruokiin valkoviinin tavoin. Usein se nautitaan myös aperitiivina erilaisten alkupalojen kera.

4. Roseeviini

Roseeviini on ikään kuin puna- ja valkoviinin välimuoto. Se tehdään tummista rypäleistä, joiden kuoria uutetaan mehun joukossa vain sen aikaa, että viini saa väriä, mutta siihen ei ehdi syntyä tanniineja. Väriltään roseeviini voi olla mitä tahansa kalpean vaaleanpuneisen ja läpikuultavan tumman punaisen väliltä riippuen siitä, kuinka kauan kuorimassan annetaan uuttua mehussa.

Tämän perinteisen ja ”aidon” valmistustavan lisäksi roseeviiniä tehdään jonkin verran myös puna- ja valkoviiniä sekoittamalla. Menetelmää pidetään kuitenkin halpana eikä se tuota kovinkaan laadukkaita roseita.

Hyvässä roseessa yhdistyvät puna- ja valkoviinin parhaat puolet. Punaviinin maailmasta rosee saa monimuotoisuutta ja valkoviinistä keveyttä ja raikkautta.

Rosee onkin parhaimmillaan todella monipuolinen ruokaviini. Monen mielestä rosee kuuluu kesään ja se toimiikin loistavasti erilaisten salaattien, grillattujen kasvisten, kalojen ja vaaleiden lihojen seuralaisena. Sitä kannattaa kuitenkin kokeilla myös silloin, kun tanniinisista punaviineistä tai tammisista valkoviineistä ei löydy sopivaa juomaa esimerkiksi mausteisille aasialaisille ruoille.

5. Jälkiruokaviini

Viinin tulisi aina olla makeampaa, kuin sen kanssa nautittavan ruoan. Mikäli viini ei pärjää makeudessa ruoalle, se maistuu suussa happamalta. Makeiden herkkujen seuraksi sopiikin parhaiten makea jälkiruokaviini.

Viinistä saadaan makeaa esimerkiksi keskeyttämällä viinin käyminen vahvalla alkoholilla. Muun muassa portviini valmistetaan lisäämällä käyvän viinin joukkoon brandyä. Viinin sokeripitoisuus kasvaa ja siitä tulee makeaa myös antamalla jo kerättyjen rypäleiden kuivahtaa eli rusinoitua. Menetelmää kutsutaan appassimentoksi ja näin valmistetaan esimerkiksi italialaisten rakastamat viinit Amarone ja Recioto.