Kolumni: "Pari sanaa rakkaudesta"

Mitä rakkaus on?

Olen muutamien vuosien ajan harjoitellut isyyttä ja se on saanut minut pohtimaan hieman syvällisemmin ihmisen tunteita. Erityisesti rakkautta. Olen ennenkin kuullut sanonnan, jonka mukaan vanhemman rakkautta omaan lapseen ei voita mikään. En tietenkään ole voinut tietää mitä se todella tarkoittaa, ennen kuin nyt. Koska olen luonteeltani lähes pakkomielteinen analysoija, olen tehnyt niin myös tämän poikkeuksellisen tunnemyrskyn kohdalla. Ja uskokaa tai älkää, luulen oppineeni jotain.

Omia tunteitani ja ympäröivää maailmaa analysoimalla olen aina ennen ajatellut, että rakkaus on suurinta silloin, kun ihminen uhrautuu, unohtaa itsensä ja tekee rakkautensa kohteen puolesta mitä tahansa. Mielestäni suurimpaan rakkauteen on kuulunut, että ihminen jopa heittäytyy varmaan kuolemaan, mikäli sillä voi rakkautensa kohdetta mitenkään auttaa. Nyt olen tullut siihen tulokseen, että olen ollut väärässä. Hyvin väärässä. Itse asiassa uskon nyt, että kuvailemani kaltainen rakkaus ei ole rakkautta lainkaan vaan romanttisesta rakastumisesta johtuvan aivokemian muutoksen aiheuttamaa hetkellistä hulluutta.

Rakkaus on suurinta silloinkin, kun ihminen antaa aikaa ja tilaa myös itselleen

Mitä hyötyä suhteelle tai rakkauden kestävyydelle on siitä, että toinen osapuoli unohtaa itsensä ja elää toisen kautta? Puhumattakaan siitä, että kuolisi toisen puolesta? Mitä sitten vaikka se toinen pelastuisikin? Kuinka hänen elämäänsä auttaa se, että hänelle tärkein ihminen on poissa ja hän joutuu kokemaan siitä syyllisyyttä?

Olen nyt vahvasti sitä mieltä, että rakkaus on kaikkein suurinta silloin, kun ihminen on hyvä itselleen, jotta pystyy olemaan mahdollisimman hyvä myös rakkautensa kohteelle. Se on suurinta silloin, kun ihminen pitää itsensä hyvässä henkisessä ja fyysisessä kunnossa, jotta jaksaa käsitellä vaikeitakin hetkiä järkevästi. Se on suurinta, kun ihminen pitää itsensä terveenä ja hengissä, jotta rakkauden kohde ei joudu huolehtimaan, suremaan tai vaikeuksiin esimerkiksi taloudellisesti. Se on suurinta silloinkin, kun ihminen antaa aikaa ja tilaa myös itselleen, ettei katkeroidu tai kyllästy, vaan nauttii elämästään.

Rakkaus työtä kohtaan

Kun ensimmäistä kertaa koin tämän oivalluksen, olin hieman hämilläni ja epävarma, sillä olin niin pitkään ajatellut toisin. Sitten mietin elämän eri alueita tämän uuden oivalluksen valossa ja pian ymmärsin osuneeni oikeaan. Tulin nimittäin ajatelleeksi rakkautta työtä kohtaan. Tässä tapauksessa tietysti baarimestarin rakkautta baarimestariutta ja juomien maailmaa kohtaan.

Äkkiä huomasin totuuden katselevan minua suoraan silmiin. Jos baarimestarin työhön hullaantuu ja antaa itsestään kaiken, unohtaa itsensä ja tekee sokeasti kaikkensa työnsä puolesta, sitä jaksaa aikansa ja katkeroituu. Voi olla, että alkaa vähitellen vihata työtään ja ehkä jopa asiakkaitaan. Kaikki on kuitenkin toisin, kun huolehtii itsestään, jotta voisi olla työlleen paras mahdollinen ihminen. Silloin pitää itsensä terveenä ja kunnossa, tekee itse työstä itselleen mahdollisimman mieluisaa ja antaa myös itselleen tilaa ja aikaa. Silloin jaksaa käsitellä vaikeitakin hetkiä järkevästi. Olen vakuuttunut, että juuri tällainen rakkaus baarimestariutta kohtaan kehittää todellisia huippuammattilaisia. Lisäksi olen vakuuttunut, että jos mikään rakkaus, olipa se toista ihmistä tai mitä tahansa kohtaan, on ikuista, niin sitä on juuri tällainen rakkaus.

Mikael Karttunen

Altian Global Brand Ambassador Mikael Karttunen tutkailee kolumneissaan erilaisia baariympäristöön liittyviä haasteita positiivisella otteella.